Neuromoninaisten vieraskirja - Kaisla / OCD
Tervetuloa uuden blogisarjan pariin!
Meidän Neuromoninaisten sisältö on pitkälti keskittynyt sekä autismiin että ADHD:seen, sillä me tekijät Neuromoninaisten takana tunnemme nämä neurotyypit omakohtaisesti. Koska neuromoninaisuus koskettaa kaikkia ihmisiä, haluamme antaa äänen myös muiden neurotyyppien edustajille - heille joille ääni todella kuuluu omasta neurotyypistä kertomiseen. Tästä syystä loimme Neuromoninaisten vieraskirjan, jossa eri neurovähemmistöihin kuuluvat henkilöt pääsevät kertomaan tarinansa ja jakamaan kokemuksiaan. Haluamme tarjota neuromoninaiselle yhteisöllemme entistä monipuolisemman alustan sekä laajentaa kuvaa neuromoninaisuudesta eri neurotyyppejä kunnioittaen, osallistaen ja heidän omilla ehdoillaan.
Ensimmäinen vieraamme
Ensimmäinen vieraamme on Instagramista tuttu Kaisla (@kaislamariasaari), joka on 37-vuotias helsinkiläinen muusikko ja musiikkipedagogi.
Kaislalla on pakko-oireinen häiriö. Häiriö lyhennetään usein OCD:ksi, koska sen englanninkielinen nimi on Obsessive Compulsive Disorder.
Faktalaatikko: MIKÄ ON OCD
OCD on ahdistuneisuushäiriö, jonka ydinoire on ahdistavat ja pelottavat pakkoajatukset.
Pakkoajatuksista voi olla vaikea kertoa muille, erityisesti jos ne liittyvät muiden satuttamiseen tai muihin häpeää herättäviin asioihin. Pakkoajatukset eivät kuitenkaan tarkoita, että ihminen oikeasti tekisi näitä pahoja asioita. Sen sijaan hän pyrkii kaikin tavoin välttämään ja ehkäisemään näiden asioiden toteutumista.
Pakkoajatuksista seuraa erilaisia pakkotoimintoja, joilla ihminen pyrkii vähentämään ahdistavuutta tai ennaltaehkäisemään pelottavien tapahtumien toteutumista. Pakkotoiminnot voivat olla mm. välttelyä, asioiden tarkistelua tai rituaalinomaista toimintaa.
OCD puhkeaa yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa, mutta diagnoosin saamisessa kestää usein vuosia tai jopa vuosikymmeniä.
Lähde: Käypä Hoito
ELÄMÄÄ SAIRAUKSIEN PELON KANSSA
Vaikein ja eniten elämää rajoittava oire on vakavien sairauksien pelko ja siihen liittyvät pakko-oireet. Pakko-oireet pyrkivät estämään pelkojeni toteutumista, esimerkiksi:
välttelemällä vaaralliselta tuntuvia asioita kuten kemikaaleja
murehtimalla jatkuvasti oman tai läheisten terveyden puolesta
googlaamalla tietoa oireista ja uhista
Välttely kaventaa elämääni monella eri tapaa. Pandemian aikana olin puolitoista vuotta lähes täysin eristäytyneenä. En käynyt esimerkiksi kertaakaan kaupassa tuona aikana.
Punkkitautien pelon takia en aiemmin uskaltanut kävellä ollenkaan edes lyhyellä nurmella. Muutin pois ihanalta asuinalueelta, koska siellä oli niin paljon nurmikkoa, metsää ja vehreää luontoa.
Kemikaalipelon takia välttelin aiemmin esim. kaikkea muovia ja kosmetiikkaa. En käyttänyt meikkiä, deodoranttia, polyesterivaatteita enkä edes uskaltanut laittaa pesupalloa pesukoneeseen. En myöskään uskaltanut mennä läheiseni luokse kylään, koska hän käytti Teflon-pannua. Pelkäsin että hän tarjoaisi minulle ruokaa, joka on tehty tuolla pannulla.
Onnettomuuksien pelon takia välttelen matkustamista. Olen lentänyt lentokoneella viimeksi vuonna 2014.
YLIVASTUULLISUUTTA JA YLISUORITTAMISTA
OCD aiheuttaa myös sitä, että otan vastuuta liian monesta asiasta ja pyrin suoriutumaan kaikesta täydellisesti. Tämän seurauksena kehoni ja mieleni on jatkuvassa hälytystilassa, joka edelleen aiheuttaa kroonista kuormitusta ja väsymystä.
Kammoan todella paljon, että teen töissä virheen, joka johtaa jonkinlaiseen katastrofiin. Haluan estää kaikki epäonnistumiset ja pettymyksen tuottamisen toisille. Kun opetan lapsia, pelkään että heille tapahtuu jotain pahaa. Minua vaivasi esimerkiksi pitkään pakkoajatus, että mitä jos piano kaatuu oppilaani päälle.
Jos jotain pahaa tapahtuu, koen syyllisyyttä siitä, etten ole onnistunut estämään sitä. Tämän takia olen kokenut esimerkiksi pakottavaa tarvetta varoitella läheisiä heikoista jäistä tai muistutella talvirenkaiden vaihtamisesta.
Sosiaalisissa tilanteissa pelkään, että sanon jotain, jolla loukkaan tahtomattomani toista ihmistä. Tämän takia murehdin ihmisten tapaamisten jälkeen omia sanomisiani ja tekemisiäni niin, etten saa ajateltua mitään muuta.
LAPSUUDESSA
Kun olin 4-vuotias, toinen vanhemmistani sairastui vakavasti. Uskon että tämä on vaikuttanut OCD:n puhkeamiseen ja vakavien sairauksien pelon syntymiseen.
Oireilin voimakkaasti jo lapsena, vaikka sainkin diagnoosin vasta kolmekymppisenä.
12-vuotiaana näin kuinka veljeni kaveri koski ulko-ovemme kahvaan ja perheemme puhelimeen. Tiesin että tämä kaveri oli joskus aiemmin koskenut aineeseen, jota pidin myrkyllisenä. Ovenkahva ja puhelin tuntuivat minusta nyt “saastuneelta”.
Tarkkailin muiden perheenjäsenten toimintaa. Kun joku koski ovenkahvaan tai puhelimeen ja koski sen jälkeen toiseen paikkaan, siitäkin tuli sitten “saastunut”. Lopulta en pystynyt koskemaan kodissamme juuri mihinkään. En esimerkiksi koskaan syönyt ruokapöydän ääressä, koska sekin oli mielessäni “saastunut”.
OCD ON PITKÄLTI NÄKYMÄTÖN
OCD oireilee suurimmaksi osaksi pään sisällä, eikä näy ulospäin millään tavalla. Ulospäin näkyviö oireitani ovat esim.
tarkistelurutiinit (esim. hellan ja ovien tarkistelu kotoa poistuessa)
ovien tai roskisten avaaminen erilaisilla tavoilla, jotta niihin ei tarvitse koskea käsin
Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu oireista. Isompia haasteita aiheuttavat asiat, joita ihmiset luulevat tekeväni tahallaan.
Muut ihmiset voivat varmistelun epäluottamuksen osoituksena. Ennen OCD-diagnoosia tästä seurasi konflikteja.
Kerran ystäväni oli tehnyt meille smoothieta. En uskaltanut juoda sitä, ennen kuin olin varmistanut marjojen kotimaisuuden. Kun kysyin marjojen kotimaisuudesta ystävältäni, hän loukkaantui koska olin kysynyt saman edelliselläkin kerralla. Hän koki etten luottanut häneen, kun kysyin asiasta uudestaan.
Nykyään läheiseni ymmärtävät, että varmistelu ei liity heidän luotettavuutensa millään tavalla. Olisi helpottavaa, jos muutkin ihmiset ymmärtäisivät, ettei jatkuva varmistelu ole henkilökohtainen loukkaus heitä kohtaan. Se on vain ja ainoastaan oma pakko-oireeni.
MITÄ TOIVOISIN ETTÄ MUUT YMMÄRTÄISIVÄT OCD:STÄ?
En ole tahallani “hankala”. OCD on sairaus, joka haittaa ja rajoittaa eniten omaa elämääni.
En voi yhtäkkiä vain päättää lopettaa pakkoajatuksia ja tietyistä asioista ahdistumista. OCDn hoito vaatii siihen erikoistuneen asiantuntijan.
On vähättelevää ja haitallista käyttää OCD-sanaa vitsinä tai kevyenä heittona siitä, että tykkää siististä kodista. Pelot ja pakko-oireet tuottavat minulle kärsimystä, eivät iloa tai nautintoa.
En ahdistu “pikkuasioista” tyhjästä tai “turhaan”. OCD:n puhkeamiseen vaikuttaa sekä perimä että ympäristö. Monilla on taustalla jokin trauma, kuten minulla vanhempani vakava sairastuminen kun olin lapsi.
Et voi tietää, mikä on toiselle hankalaa. OCD oireilee monilla eri tavoilla. Omat pelkoni liittyvät erityisesti terveyteen, mutta toisten pelot voivat liittyä esimerkiksi ihmissuhteisiin tai turvallisuuteen.
Älä oleta tai pakota. Turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri mahdollistaa sen, että pakko-oireista kärsivä uskaltaa kertoa omista ahdistuksista ja miten niitä voi huomioida.
