Tällä kertaa vieraskirjassamme ääneen pääsee tanssinopettaja (AMK) ja tanssitaiteilija Emmi Hahto, joka avaa meille henkilökohtaisia kokemuksiaan elämästä dyskalkulian kanssa.

Dyskalkulia on oppimisvaikeus, joka vaikuttaa merkittävästi kykyyn hahmottaa numeroita ja määriä. Tämä tekee matematiikasta ja siihen liittyvästä ajattelusta haastavaa. Kun elämme maailmassa, jossa numerot ovat keskeisessä asemassa, dyskalkulian tuomat haasteet voivat olla merkittäviä ja vaikuttaa moniin arjen osa-alueisiin.

Tässä blogikirjoituksessa Emmi kertoo avoimesti siitä, miten dyskalkulia on vaikuttanut hänen elämäänsä lapsuudesta aikuisuuteen ja millaisia taitoja sekä vahvuuksia hän on kehittänyt sen myötä.

Mitä dyskalkulia on?

Dyskalkulia on hahmotushäiriö, jossa aivot käsittelevät numeroita ja määriä tavallisesta poikkeavilla tavoilla. Tämä tarkoittaa, että henkilön aivot eivät hahmota numeroita tai osaa automaattisesti erottaa tai verrata määriä. Näin peruslaskutoimitukset ovat hitaita ja työläitä ja niihin tarvitsee tueksi useimmiten apuvälineitä.

Dyskalkulian diagnosoinnissa on tärkeä varmistaa, että matemaattisia vaikeuksia ei voi selittää muilla tekijöillä kuten koulupoissaoloilla, puutteellisella opetuksella tai matikka-ahdistuksella. Dyskalkulia on synnynnäinen neurotyyppi, joka johtuu aivojen rakenteellisista eroista. Diagnostiikka vaatii asiantuntijoilta siis tarkkuutta. Dyskalkuliaan liittyvät vaikeudet voivat olla hyvin ahdistavia ja lisäävät todennäköisyyttä esimekriksi koulun välttelyyn ja muuhun syrjäytymiseen. Diagnosointi on olennainen askel oikeanlaisen tuen saamisessa ja siinä, että yksilöä ei leimata tyhmäksi.

Dyskalkulian esiintyvyydestä ei ole varmoja tietoja, koska sitä ei diagnosoida kaikkialla maailmassa tai edes Suomessa yhteneväisillä tavoilla (jos ollenkaan). Tutkimukset kuitenkin arvioivat, että 3–7% maailman väestöllä on matemaattisia erityisvaikeuksia. Tällä perusteella dyskalkulian oletetaan olevan yhtä yleinen kuin lukivaikeus. Dyskalkuliaan ei kuitenkaan ole olemassa systemaattisia ja tutkittuja tukimuotoja samalla tavalla kuin lukihäiriöön. Sadat ihmiset hakevat vuosittain erityisjärjestelyitä lukivaikeuden perusteella, mutta matemaattisten vaikeuksien perusteella vain harvoin.

Kun maailma pyörii numeroiden ja matematiikan ympärillä

“Matikkavaikeuteni tulivat esiin kolmannella luokalla, kun siirryttiin plus- ja miinuslaskuista monimutkaisempiin laskuihin kuten kertolaskuihin. Olin matematiikan tukiopetuksessa, mutta siitä huolimatta en meinannut valmistua heikkojen arvosanojen takia.

Kun oma matemaattinen hahmottaminen on lähes olematonta, on yhteiskunnassa eläminen joskus todella ahdistavaa. Dyskalkulia, siihen liittyvät asenteet ja riittämättömät tukitoimet ovat saaneet minut tuntemaan itseni tyhmäki, mikä on luonnollisesti vaikuttanut itsetuntooni negatiivisesti.

Minulle on ollut vaikeuksia mm. taloudellisen kokonaiskuvan hahmottamisessa, yrittäjänä hintojen ja veroprosenttien ymmärtämisessä ja arjessa pelkästään vuosilukujen ja päivämäärien seuraaminen ja muistaminen tuntuu mahdottomalta. Esimerkiksi ilmaisu “viikolla 48” on minulle täysin mahdoton ilmaisu ymmärtää.

On ekstratyötä muistaa kaverien tapaamiset ja olla paikalla oikeaan aikaan.

Koska minulla on ADHD dyskalkulian lisäksi, vaatii asioiden vaatiminen minulta ekstratyötä. Asiat pitää olla kirjoitettuna tuhanteen kertaan, ettei tule kämmejä ja ajoissa oleminen vaatii minulta ekstra panostamista.

Luovuus selviytymiskeinona

“Väärin laskeminen on johtanut siihen, että olen maksanut jopa tuhansia euroja ylimääräistä sakkoina ja lisämaksuina. Pidän ihmeenä että luottotietoni eivät ole menneet” Emmi naurahtaa. Hän kertoo laskevansa edelleen yksinkertaisia asioita sormillaan, mikä saa välillä tuntemaan itsensä tyhmäksi.

Emmi on kuitenkin kehittänyt luovia tapoja selviytyä arjestaan:

“Luova ongelmanratkaisu on välttämättömyys arjessani. Vaikka saatan laskea asian “väärin”, saan kuitenkin usein oikean vastauksen. Vaikka en tee asioita tavanomaisesti, niin lopputulema on silti oikea ja onnistunut.”

Emmi kertoo hänen läheistensä usein nauravan hänen leipomiselleen:

“Opettelen ainesten suhteet ja määrän esimerkiksi rytmittämällä niiden kaatamista. Minulla ei ole (melkein) koskaan mennyt leivonnaisia pilalle! Määrälliset ohjeet tuntuvat minusta myös ihan häkiltä, joten oma tapani leipoa on vapauttavampi.”

Emmi kertookin, että huumorintaju on ollut myös tärkeä selviytymiskeino. Olennaisesta on kuitenkin on, että hän nauraa yhdessä muiden kanssa - ei niin että hänelle nauretaan.

Millaisia muita selviytymiskeinoja sinulla on?

• Rutiinit pelastavat arkeni. Menen joka viikko samaan kellonaikaan töihin. Tämä helpottaa arkeani huomattavasti ja vähentää virheitä.

• Kirjoitan kaiken ylös käsin, koska asiat jäävät silloin paremmin mieleeni. Puhelimella kirjoittaessa unohdan kaiken.

• Asioiden hoitamisessa kaikki digitaaliset työkalut ja lomakkeet ovat minulle usein vaikeita hahmottaa. Menen mieluiten paikan päälle toimistoon asioimaan, mikä helpottaa asioiden hahmottamista ja niiden hoitamista.

• Hankepalavereissa kaikki yritystoimintaan liittyvät diagrammit menevät minulta usein suoraan yli hilseen. Kuitenkin saatan nyökytellä, mutta pyydän jälkikäteen diat itselleni tutkittavaksi, jotta saan ne varmasti sisäistettyä.

• Kun minun on vaikea muistaa jotain asiaa, niin saatan tehdä siitä siitä laulun tai tanssin. Hyödynnänkin todella paljon eri aisteja kuten näköä, kuuloa ja liikettä asioiden muistamiseksi!

Ammatinvalinta ja dyskalkulia

Emmi kertoo, että dyskalkulia vaikutti myös hänen urapolkuunsa:

“Dyskalkulia vaikutti ehdottomasti ammatinvalintaani! Tanssinopettamisessa painottuu numeroiden sijaan viestintä, pedagogia ja kehollisuus.

Tanssin opettamisessakaan ei voi kuitenkaan välttyä täysin numeroilta. Esimerkiksi oppilasmäärät ja muodostelmian suunnittelu vaatii numeraalista osaamista. Myös tanssibiisien sovittaminen esimerkiksi biisien yhdistely, sekuntien muuntaminen minuutteihin ja tanssiohjelman sovittaminen näihin vaatii paljon työtä.”

Emmi kertoo kuitenkin, että hän on löytänyt myös näihin luovia tapoja ratkaista haasteitaan:

“Muodostelmat ja ryhmän liikkeden suunnat saatan suunnitella esimerkiksi tulitikkujen avulla. Rytmitystä voi tehdä numeroiden sijaan sanoilla, sanojen painotuksilla tai erilaisilla äänillä. “Laulava” opetustyylini auttaa ja tukee myös oppilaita muistamaan tanssiohjelmia.

Emmi jatkaakin, että hänen oma erilaisuutensa on auttanut työssään myös ymmärtämään ja huomioimaan muiden erilaisuutta:

“Neuroepätyypillisenä olen oppinut huomioimaan erilaiset oppijat luonnostaan. Pyrin toimimaan saavutettavasti ja ottamaan huomioon erilaiset oppijat. Sanallisten paljon ohjeita enkä oleta, että kaikki oppilaani tietävät kuinka toimitaan. Pyrin tarjoamaan oppilailleni turvallisempaa tilaa, jossa minulta saa myös aina kysyä mitä tahansa kysymyksiä!”

Koska tanssi on yhdistelmää luovuutta ja urheilua, Emmi kertoo välillä pohtivansa voiko hän opettaa tanssia loputtomiin:

“Välillä pelkään että kehoni ei kestä. Sitten pelkään, pitäisi hankkia joku toinen ammatti, jossa pitää käsitellä numeroita. Toisaalta muuntautumiskykyni on vienyt uraani eteenpäin. Asiat eivät aina ole aina menneet niin kuin olen suunnitellut, mutta improvisaatiolla pärjää pitkälle!”

Onko koulun tehtävä lannistaa vai mahdollistaa?

Emmi pohtii paljon eroja siinä, kuinka hän ei nuorena saanut juuri tukea dyskalkuliaan ja kuinka asiat mahtavat olla tänä päivänä:

“Numeroita on muissakin oppiaineissa kuin matikassa. Niihin en saanut mitään tukea nuorempana. Uskon ja toivon, että nykyään asiat on ihan eri tavalla ja tukea on tarjolla! Toivon, että koulumaailmassa ymmärrettäisiin, että:

1. Dyskalkulian tunnistaminen on tärkeää, ja sitä pitää tukea niin koulussa kuin muuallakin elämässä. Se ei kuitenkaan katoa eikä sitä voi parantaa. Vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen on hedelmällisempää kuin heikkouksien ympärillä pyöriminen.

2. Kaikki kukat ei kasva samassa maaperässä eikä samoilla ravinteilla. Asioita voi oppia myös kehon ja luovuuden kautta. Matikka dominoi koulun osaamista, vaikka muutkin aineet kuten kielet ja taideaineet ovat arvokkaita! Voisiko koulumaailman rakentaa niin, että jokaisen persoona, haasteet ja tarpeet otetaan aidosti huomioon? Tämä olisi unelmieni oppiympäristö.”

Mitä haluaisin muiden ymmärtävän dyskalkuliasta?

Dyskalkulia ei tarkoita että olen tyhmä tai kykenemätön. Olen fiksu, vaikka koen maailman eri tavalla kuin monet muut ihmiset.

On muitakin tapoja hahmottaa maailmaa kuin numerot ja määrät. Matikka on vain yksi polku ja mahdollisuus muiden joukossa!