Näkökulma, joka huomioi ihmisten erilaiset identiteetit ja kokemukset samanaikaisesti. Näkökulma pyrkii ymmärtämään, miten eri ulottuvuudet vaikuttavat ihmisten elämään ja miten ne liittyvät toisiinsa. Intersektionaalisuus tarkoittaa, että yksilön kokemukset ja haasteet eivät johdu pelkästään yhdestä tekijästä, kuten sukupuolesta tai etnisestä taustasta, vaan ne voivat johtua useiden erilaisten tekijöiden yhdistelmästä. Intersektionaalinen lähestymistapa pyrkii ymmärtämään, miten eri syrjinnän- ja etuoikeuksien ulottuvuudet vaikuttavat ihmisten elämään ja miten ne liittyvät toisiinsa.

Neurokirjon ihmisenä neuronormatiivisessa yhteiskunnassa eläminen on aina enemmän tai vähemmän yksillölle traumatisoivaa. Intersektionaalisuus mahdollistaa traumainfromoidun työskentelytavan ja sensitiivisyyden ja siten turvallisempien tilojen luomisen. Yksinkertaisimmillaan traumainformoitu työote tarkoittaa vaikeiden ja traumatisoivien elämänkokemusten vaikutusten ymmärtämistä ja suhtautumista näihin inhimillisesti ja myötätuntoisesti.

Autonomialla eli itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan yleisesti kykyä olla oma persoonansa ja elää elämää sellaisten arvojen mukaan, joita yksilö voi pitää aidosti ominaan. Se on valinnan- ja toiminnan vapautta. Autonomian kunnioittaminen tarkoittaa yksilön oikeutta hallita omaa kehoaan sekä tehdä omia päätöksiä. Yksilöllä on oikeus sanoa ei ja oikeus määrittää, mikä on hänelle hyväksi ja mikä aiheuttaa hänelle ahdinkoa.

Kunnioittaaksemme yksilöiden autonomiaa, on tunnistettava, että on useita erilaisia tapoja tukea yksilöitä. Kyse on myös yksilön oikeudesta määritellä omat kokemuksensa ja olla oman elämänsä asiantuntija.

Erilaisuutta validoidaan siirtymällä pois patologisoinnista ja erilaisuuden leimaamisesta puutteellisuutena, viallisuutena, vääränlaisena, huonona ja korjattavana ongelmana. Neuromoninaisuus on arvokasta erilaisuutta! Tämä edellyttää erilaisten toimintatapojen, tuntemisen, oppimisen, ajattelun ja kommunikoimisen tapojen moninaisuuden ymmärtämistä.

Erilaisuuden validoiminen ei tarkoita haasteiden tai tuen tarpeiden kieltämistä tai vähättelyä, vaan sitä, ettei haasteita tai tarpeita pidetä yksilön epäonnistumisina, puutteina tai itse yksilöä ongelmana. Yhteiskunnan rakenteet, ymmärtämättömyys ja tiedonpuute neuromoninaisuudesta, sopimattomat ympäristöt ja puutteelliset tukitoimet aiheuttavat yksilölle haasteita.

Sen sijaan, että määrittelisimme yksilön hänen haasteidensa perusteella tai omien oletustemme ja ennakkoluulojemme pohjalta, yksilön oletetaan lähtökohtaisesti olevan kyvykäs. Tunnistetaan siis, että yksilöillä on kyvykkyyttä ymmärtää, ajatella, oppia ja toimia, vaikka se ei vastaisi “normaalia”. Kyvykkyyden olettaminen näkyy esim. ottamalla huomioon eri ihmisten erilaiset tarpeet ja niiden eroavaisuudet ja tunnistamalla esteet ja rajoitteet, joita yksilöt kohtaavat.

Neurokirjon ihmiset arvioidaan usein neuronormatiivisten standardien ja odotusten mukaan, minkä vuoksi neuronormatiivisia odotuksia ja vaatimuksia on uudelleenmääriteltävä, sillä ne asettavat eri tavalla toimivat ihmiset epäedulliseen asemaan.

Oletuksemme ja odotuksemme siitä, kuinka yksilöt kehittyvät, kommunikoivat, oppivat, ajattelevat, leikkivät, sosialisoituvat ja toimivat on uudelleenmääriteltävä ja -muotoiltava neuromoninaisuus huomioon ottaen.

Neuronormatiivisia odotuksia menestyksen, tuottavuuden, toimeenpanokyvyn, itsenäisyyden ja jopa terapian suhteen on uudelleenmuotoiltava. Terapian tavoitteena ei tule esim. olla opettaa neurokirjon ihmisille neuronormatiivisia tapoja olla ja kommunikoida. Tämä on neuromoninaisten piirteiden maskaamiseen kehottamista, mikä on yksilölle itselleen kuormittavaa ja pahimmillaan hyvin haitallista.

Annetaan yksilöille välineitä ja tietoa puolustaa itseään kaikilla elämän osa-alueilla (kuten koulutus, työllisyys, terveydenhuolto ja ihmissuhteet), jotta neurokirjon ihmiset voivat suunnistaa neuronormatiivisessa yhteiskunnassa niin, että heidän tarpeensa täyttyvät samalla heidän erilaisuuttaan kunnioittaen.

Toimijuutta vahvistetaan opettamalla yksilöille heidän tarpeidensa tunnistamista, tarjoamalla tietoa yksilöille heidän erilaisuudestaan ja piirteistään, keskittymällä heidän vahvuuksiinsa sekä kunnioittamalla heidän autonomiaansa.

Neuronormatiivisuus on vallitsevaa tietoa ja kokemusmaailmaa siitä, mitä kulttuurissa pidetään “normaalina.“ Se on joukko normeja, standardeja ja odotuksia, jotka pohjautuvat tiettyyn tapaan toimia: esim. ajattelu, tunteminen, kommunikoiminen ja käyttäytyminen.

Neuronormatiivisuutta pidetään hyvin vahvasti yhteiskunnan perusoletuksena ja “oikeana” tapana olla ja toimia. Neuronormatiivisuudesta on luovuttava, jotta kaikille eri tavoille toimia ja olla tulee tilaa olla olemassa yhdenvertaisina.

Tunnistetaan yksilöt heidän omien kokemustensa asiantuntijoiksi ja asetetaan eletyt kokemukset etusijalle, kun opimme neuromoninaisuudesta. Kunnioitetaan itsetunnistamista ja annetaan yksilöiden määrittää omat kokemuksensa. Itsetunnistaminen on validia.

#NothingAboutUsWithoutUs

Positiivisen identiteetin vahvistaminen ja tukeminen on tärkeää kaikille neurokirjon ihmisille, koska liian usein me neuromoninaiset tulemme kohdanneeksi narratiivin, joka kertoo meidän olevan sairaita, epänormaaleja, huonoja tai rikkinäisiä.

Positiivista identiteettiä voidaan vahvistaa purkamalla häpeää, vahvistamalla yhteisöllisyyttä, validoimalla erilaisuutta, tunnistamalla vahvuuksia ja uudelleenmuotoilemalla sitä, kuinka puhumme neuromoninaisuudesta ja miten odotamme toisten toimivan tai elävän elämäänsä.

Elämme neuronormatiivisessa yhteiskunnassa, joka ei ole suunniteltu neurokirjon ihmisille. Siksi meidän on keskityttävä esteiden tunnistamiseen ja poistamiseen sekä sopivien mukautusten ja muutosten luomiseen. Kyse on siitä, että siirrymme yksilön muuttamisesta ympäristön muuttamiseen.

Kun lakkaamme olettamasta haasteiden ja vaikeuksien juurisyynä olevan itse erilaisuus, voimme lakata sopeuttamasta neuromoninaisia yksilöitä yhteiskuntaan ja sen sijaan löytää tapoja sopeuttaa yhteiskunta neuromoninaisille yksilöille.

Meidän tulee tunnistaa, että on useita tapoja viestiä ja puhuttu viestintä ei ole ainoa ja ylivertainen tapa kommunikoida. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden kommunikoida ja vuorovaikuttaa, minkä vuoksi meidän on tunnistettava erilaiset viestinnän tarpeet ja mieltymykset, tarjottava mahdollisuus eri tavoille kommunikoida ja opeteltava vaihtoehtoisia ja täydentäviä tapoja kommunikoida (esim. AAC-menetelmät).

Englanniksi:

https://www.livedexperienceeducator.com/writings/blog-post-title-four-c88kw

https://ndtherapists.com/

https://michigancrs.com/neurodiversity/neurodivergent-affirming-therapy/

https://ndtherapists.com/

https://neurodivergenttherapists.com/andt-ethos/

https://psyarxiv.com/q2t8h/

https://www.researchgate.net/publication/362159043_Title_Neurodivergence-Informed_Therapy

https://therapistndc.org/education/

https://therapistndc.org/neurodiversity-affirming-therapy/