Garcia Eric (2021). We’re Not Broken

Garcian teos "We’re Not Broken" on syvällinen sukellus Yhdysvaltojen autismin poliittiseen historiaan. Teoksen ydintavoite on mullistaa keskustelua autismista keskittyen erityisesti stereotypioiden murtamiseen samalla kun se laajentaa autismin kuvaa. Teos käsittelee monipuolisesti teemoja lapsuudesta aina työelämään, sateenkaarevuudesta rotuun ja aikuistumisesta itsenäistymiseen. Teos noudattaa intersektionaalista lähestymistapaa, tarkastellen eri tekijöiden vaikutusta yksilön asemaan yhteiskunnassa. Teoksessa valotetaan esimerkiksi sitä, kuinka valkoisia autisteja usein infantilisoidaan, kun taas rodullistetuilla yksilöillä ns. unmaskaaminen saattaa johtaa jopa hengenvaaraan – kuten mustan henkilön stimmaamisen tulkinta poliisin toimesta uhkaavina eleinä.

Teos punoutuu saumattomasti yhteen Garcian elämäntarinan. Garcia on lapsena diagnosoitu rodullistettu cis-hetero mies ja teoksessa hän avaa rehellisesti omaa kamppailuaan autismin hyväksymiseksi ja sisäistetyn ableismin kanssa. Lisäksi teoksessa kuullaan muiden autistien moninaisia tarinoita, myös korkean tuen tarpeen autistien.

Vaikka teos saattaa olla paikoin vaativaa ja karua luettavaa, se paljastaa armotta autismin synkkää historian: vanhempien yritykset "parantaa" autistisia lapsiaan vaihtoehtoisin menetelmin, rokotteiden ja autismin välinen kuvitteellinen yhteys sekä itse autismin demonisointi. Teoksessa avataan autismin järjestötoiminnan kenttää auttaen lukijaa ymmärtämään autismin poliittista historiaa. Lisäksi läpi teoksen käsitellään vanhempien ajamien liikkeiden (useimmiten ableististen sellaisten, jotka tähtäävät autismin poistamiseen) ja autismi aktivistien välistä “taistelua“ siitä, mikä on todella hyväksi autisteille. Valitettavasti historia osoittaa, että ne ovat usein olleet juuri vanhemmat, jotka ovat perustaneet autisteille haitallisia järjestöjä kuten Autism Speaks ja Cure Autism Now. Toisaalta syytä ei voida laittaa vain vanhempien niskoille - jotka ovat yrittäneet parhaansa siinä tiedon valossa, mitä on ollut, tehdä mitä vaan lastensa eteen - vaan taustalla on laajemmat rakenteet kuten esimerkiksi kapitalismi. Joka tapauksessa teoksen tarkoitus ei ole lisätä vastakkainasettelua, vaan nimenomaan korostaa myös sitä, kuinka enenevissä määrin vanhemmat ovat heränneet siihen, että ehkä lapsia ei pitäisikään hoitaa juottamalla heille valkaisuainetta, sulkemalla heitä laitoksiin tai laittamalla heitä sähköshokki “terapiaan.“

Vaikka lukija kohtaa teoksessa karua todellisuutta, teoksen merkitys korostuu ymmärryksessä siitä, kuinka pitkälle olemme edenneet nykyiseen pisteeseen. Teos alleviivaa neuromoninaisuus-liikkeiden ja aktivismin keskeistä roolia.

Valitettavasti teosta ei ole saatavilla suomeksi. Englanninkielinen versio saattaa sisältää vaativampaa sanastoa, mikä lienee seurausta Garcian taustasta politiikan journalistina. Teos on äärimmäisen perusteellinen, osoittaen syvällistä tutkimusta ja laajaa lähdeaineiston käyttöä.

Kirja-arvostelun on kirjoittanut:
Neuromoninaisten Cheyenne