Middleton Ellie (2023). Unmasked

Middletonin Unmasked-teos on kompakti käsikirja ADHD:n ja autismin maailmaan.

Kirjailija on aikuisena diagnosoitu ja itsensä tunnistanut valkoinen cis hetero nainen. Tämä vaikuttaa teoksen lähestymistapaan: teos keskittyy matalamman tuen tarpeen autisteihin ja ADHD-ihmisiin sekä vähemmän tunnettuihin piirteisiin. Näillä vähemmän tunnetuilla piirteillä tarkoitan piirteitä, jotka jäävät esim. mediassa ja julkisessa keskustelussa vähemmälle huomiolle.

Kirjailijan äänen lisäksi kuullaan esim. sateenkaarivähemmistöihin kuuluvien ja rodullistettujen ääntä ja kirjassa onkin huomioitu virkistävällä tavalla intersektionaalisuus. Intersektionaalisuus on Kimberlé Creshawn (1989) luoma käsite, joka tarkoittaa tarkastelutapaa, jossa monien tekijöiden (kuten sukupuoli ja etnisyys) katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön identiteettiin ja asemoitumiseen yhteiskunnallisissa valtasuhteissa. Intersektionaalinen näkökulma on tärkeä vahvistamaan erilaisten äänien huomioimista.

Vaikka teos onkin 300-sivuinen möhkäle, on se kirjoitettu todella miellyttävällä tavalla huomioiden erityisesti sen neuroepätyypilliset lukijat:

• Kirjan alussa löytyy lempeät ohjeet teoksen lukemiseen

• Saavutettava fontti

• Selkeät kappalejaot

• Jokainen kappale toimii itsenäisenä osiona, jos teoksesta haluaa lukea vain itseään sillä hetkellä resonoivan osion tai edetä muulla kuin tavanomaisella tavalla.

• Teoksesta on saatavilla myös ääniraita, jota voi kuunnella samalla, kun lukee.

Teos on muutenkin neurovahvistava eli käsittelee autismia ja ADHD:ta hyvin kauniilla ja kunnioittavalla tavalla. Huomasin teosta lukiessani hymyileväni useampaankin otteeseen samaistuessani kirjan tarinoihin. Lisäksi koin, että teoksen tarkoituksena oli myös nimenomaan tarjota tukea ja vahvistusta meidän neuroepätyypillisten itsetunnolle. Teos korosti hyvin sitä, kuinka me neuroepätyypilliset emme ole rikkinäisiä, huonompia tai vähemmän, vaan yhtä arvokkaita kuin kuka tahansa yhteiskunnan jäsen.

Lisäksi teoksessa käsitellään lyhyesti unmaskaamista ja kuinka maskaamista voi kokeilla vähentää. Teoksessa sivutaan myös pretty priviledgea (= etuoikeus nimeltä kauneus?) neuromoninaisuuden yhteydessä eli sitä kuinka ableismi ja misogynia kietoutuvat yhteen ja kuinka ulkonäkö vaikuttaa siihen, kuinka muut suhtautuvat piirteisiimme. Esim. kauniit tai muuten ulkonäkönormiin istuvat naiset tai femmet saattavat kohdata väheksyntää, sillä yhteiskunnallisesti meille on opetettu, että vammaisuus = huono = ruma. Toisaalta samaan aikaan, jos ulkonäkömme on normin mukainen emmekä poikkea joukosta, voi tämä suojella suoralta syrjinnältä, jolloin piirteemme saatetaan leimata vain omalaatuisiksi. Aivan lopuksi sukelletaan myös myöhään diagnosoitujen mielenterveyden maailmaan.

Koen teoksen erittäin arvokkaaksi kelle tahansa lukijalle, joka haluaa tietää lisää neuromoninaisuudesta. Neuroepätyypilliselle lukijalle se tarjoaa samaistumispintaa. Erityisesti sellaiselle lukijalle, joka on vasta itsetunnistamisensa ja itseensä tutustumisen alkumetreillä, voi teos tarjota paljon ahaa-hetkiä ja oivalluksia. Neurotyypilliselle lukijalle teos on arvokas liittolaisuuden näkökulmasta, sillä teos murtaa tyypillisiä stereotypioita ja laajentaa sekä autismin että ADHD:n representaatiota.

Teos löytyy tällä hetkellä vain englanniksi.

Kirja-arvostelun on kirjoittanut:
Neuromoninaisten Cheyenne